Aidasweat Oy

Kaivosten valtavat ympäristöriskit Suomessa

Shape Shape Shape

Valtavat vuotavat kaivosten jätevuoret aiheuttavat ympäristöriskejä vuosisadoiksi eteenpäin

Kaivosten aiheuttamat ympäristövahingot voivat kestää Suomessa jopa satoja vuosia. Puutteellinen kaivosjätteen käsittely ja kemikaalien käyttö malmin rikastamisessa lisäävät ympäristöriskiä merkittävästi

Yhteenveto kaivosten jätteistä, mittaluokat ja faktatietoja

  • Kolmen suurimman kaivoksen (Terrafame, Kevitsa, ja Yara) osuus kaivosjätteistä 90 Mtn on 75 % Suomen kaikista jätteistä vuosittain.
  • Kaivosten osuus on 95 % kaikista Suomen vaarallisista jätteistä. Kaivosten alueet ovat valtavia verrattuna yhteiskuntajätteiden sijoituspaikkoihin. Terrafame kaivoksen pinta-ala yksistään on 6000 ha (100x Ämmässuon jätekeskuksen pinta-ala)

Kirjoitan tätä blogia kiinnostuksestani luontoon ja ympäristöön ilman mitään kaupallista yhteistyötä. En ole alan ammattilainen, mutta olen käyttänyt paljon aikaani tutustumalla aiheeseen ja näin yrittänyt omaksua tätä tietoa puoluettomasti samalla ymmärtäen kaivosteollisuuden tarpeellisuuden Suomessa. Teen blogia Microsoft Copilot tekoälyn avustamana ja tarkistan lähteitä myös Google Gemini tekoälyn avulla ja teen ääniversion Notebook LM avulla. Olen erityisen huolissani Lapin ja Kainuun koskemattoman luonnon puolesta ja niistä vaarallisista jätteistä, joita siellä kaivoksilla nyt käsitellään ja varastoidaan  pitkälle tulevaisuuteen. Lappi ja Kainuu houkuttelevat myös matkailijoita tutustumaan ainutlaatuiseen ja puhtaaseen luontoomme. Tämän ainutlaatuisen ja arvokkaan osan Suomea haluan säilyvän puhtaana myös tulevaisuudessa. On eriyisen hienoa jos jatkossakin voimme juoda raikasta vettä ja syödä puhtaita kaloja pyydettynä suoraan paikallisesta vesistöstä.

Oikean tiedon löytäminen kaivosyritysten ympäristövahinkojen Sustainability-vähättelyn joukosta vaatii mielestäni asiaan paneutumista ja puolueettomien asiantuntijoiden kuulemista. Terrafame alue, entinen Talvivaaran ympäristö ja lähivesistö on jo mielestäni osittain menetetty vaikka onneksi Terrafame ympäristölupaa on nyt lopultakin tiukennettu.

https://yle.fi/a/74-20132686

Seuraavat henkilöt ja järjestöt ovat innoittaneet minua tutustumaan aiheeseen

Johdanto

Kaivosteollisuus on tärkeä osa talouttamme, mutta sillä on myös merkittäviä ja pitkäaikaisia ympäristövaikutuksia.

Kaivosten sijainti ja mineraalivarat Suomessa ovat tyypillisesti Lapissa ja Kainuussa siis poissa valtaväestön silmistä ja tästä seuraa; Nimby; Not in my back yard meille valtasuomen asukkaille.

Kaivossuunnitelmat painottuvat vahvasti Keski-Lappiin, missä lähes jokainen neliökilometri on kaivosyhtiöiden varausten alla, yksittäisiä pienempiä malmiesiintymiä on toki myös Etelä-Suomessa lähellä asutuksia.

Suomessa kaivosten mineraalirikkaudet ovat usein niin heikkoja, että jätekiveä syntyy valtavat määrät. Monet näistä kaivoksista sijaitsevat sulfiittipitoisella mustaliuskealueilla, mikä tekee kaivosten jätteistä erityisen vaarallisia luonnolle. Kaivoksen ulkopuolella kaivosten sivuvirtojen hyötykäyttö on vielä erittäin vähäistä.

Sulfiittikaivosten tuottama rikkihappo liuottaa louhitusta malmikaivannosta myrkyllisiä raskasmetalleja kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä (AMD happovaluma).

Liuenneet raskasmetallit ovat alkuaineita, eivätkä ne häviä luonnosta vaan niitä valuu kaivosten jätealtaista pohjaveteen sekä vesistöihin ja ne voivat saastuttaa maaperän ja veden pysyvästi vuosisadoiksi eteenpäin. Kaivosjätevedet ovat muuta vettä painavampia ja ne muodostavat järvien pohjalle hapettoman kerroksen, jolla on haitallisia vaikutuksia pohjaeliöihin ja niistä riiippuvaisiin kaloihin sekä kasvistoon.

Myrkylliset valumat aiheuttavat pitkäaikaisia terveysriskejä ja ekosysteemien vaurioita varsinkin silloin kun kaivoksen jätteidenkäsittely ei toimi luotettavasti tai ilmastossamme tapahtuu merkittäviä muutoksia mm. lisääntyneinä sateina. Erityisen ongelmallista on myös myrkyllisten liuotinkemikaalien kuten syanidin käyttö malmin rikastamisessa kultakaivoksilla. Pienikin määrä tätä vaarallista myrkkyä voi olla kohtalokasta luonnossa kaloille ja kalojen lisääntymiselle.

  • Terrafame, jossa  99,7%  kaivoksen kokonaislouhinnasta päätyy jätteeksi tuottaa yksin lähes 90% kaikista Suomen vaarallisista jätteistä.
  • Kaivosten omistuksesta on vain n.10% Suomessa, joten pääosa maamme malmien tuloista menee Suomen ulkopuolelle vaikka jätevuoret ja ympäristöriskit jäävät meille.
  • Erilaisilla rahoitusjärjestelyillä ja siirtohinnoittelulla kaivosyhtiöt minimoivat myös yhteisöveron. Uuden kaivosveron ennustettu tuotto jää pieneksi suhteessa kaivosten todellisiin tuottoihin.
  • Meillä Suomessa kaivokset ovat lähtökohtaisesti malmiköyhiä, jolloin joudumme louhimaan todella suuren määrän haitallista sivukiveä.
  • Kaivosjätteiden varastointi on merkittävä ympäristöriski vuosisatoja eteenpäin ja turvallinen varastointi vaatisi pikaisia toimenpiteitä ennenkuin tapahtuu lisää katastrofaalisia jätepäästöjä ympäristöömme ja vesitöihimme
  • Kaivoksen toiminnan päättyessä jäävät sivukivet ja tai malmirikastehiekka usein kaivoksen ympäristön ulkotilaan sivukivialtaisiin aiheuttaen pitkävaikutteisen ympäristöriskin.
  • Suomessa on kymmenittäin hylättyjä kaivoksia, joiden ympäristö on jo nyt saastunut pysyvästi. Näiden lopetettujen kaivosten ympäristövahingot voivat jatkua satoja vuosia, koska niitä ei ole aikanaan suojattu riittävästi. Näistä lopetetuista kaivoksista on useita esimerkkejä pahoista ympäristövahingoista. Kaivoksen jätejärven vesi voi olla kristallinkirkasta, siinä ole lainkaan kaloja, kasveja tai mitään elämää. Vedessä on vain jätekivestä liuenneita ympäristömyrkkyjä.
  • Kaivosten osuus Suomen ilmaston saastumisesta on varsin pieni verrattuna maatalouteen ja metsätalouteen, mutta pistekohtaiset jätepäästöt ja jätteiden vaarallisuus erityisesti pohjavesiin ja vesistöille on merkittävää. On kohtuutonta, kun näitä kaivosjätteitä päästetään Lapin puhtaisiin jokiin ja vesistöihin ja tai Etelä-Suomessa esimerkiksi Saimaan vesistöön. Kaivoksen suurin vaikutus ympäristöön onkin usein sen jätteistä vesien kautta aiheutuva pitkäkestoinen ympäristön pilaantuminen. Kaivosten jätepäästöt vesistöihin sallitaan monasti vuosittaisen keskiarvon mukaisesti ja näin kaivos voi yksittäisenä päivänä päästää huomattavan määrän vaarallisia aineita vesistöön, eikä vuosittaista keskiarvoa näin ylitetä vaikka vesistön kaloja ja erityisesti mäti mahdollisesti menetetään.
  • Tässä blogissa tarkastelen näitä ongelmia ja mahdollisia keinoja ympäristöriskien ehkäisemiseksi. Monet nykyisistä kaivoksistamme ovat avolouhoksia ja osa niistä jo elinkaarensa loppusuoralla malmien jo ehtyessä. Näistä kaivoksista jää jäljelle tuleville sukupolvillemme valtavat jätevuoret sisältäen useita myrkyllisiä raskasmetalleja vuosisadoiksi eteenpäin.
  • Arvioin blogissa myös ehtyneiden kaivoksen sulkemista ja sulkemiseen liittyviä ympäristöriskejä. Lisäksi käsittelen muutamia Suomessa tapahtuneita nykyisten kaivosten ympäristövahinkoja ja niiden seurauksia, sekä jo suljettujen kaivosten tapahtuneita ympäristövahinkoja.
  • Vertailen blogissani myös kaivosten jätehuoltoa myös nykyiseen moderniin yhdyskuntajätteiden huoltoomme. Yhdyskuntajätteiden osuus kaikista jätteistä on vain n. 3% ja niiden osalta tilanne on parantunut merkittävästi v. 2016 jälkeen. Yhdyskuntajätteiden käsittely on Suomessa saatu jopa Euroopan huippuluokkaan energiatuotannossa ja jätteiden uusiokäytössä. Näin perinteisen kaatopaikkajätteen osuus uusissa jätteenkäsittelylaitoksissa meillä on lähes nolla.
  • Vaikka olen yrittänyt perehtyä mahdollisimman hyvin aiheeseen, en ole asiantuntija ja otan myös mielelläni vastaan korjauksia ja kritiikkiä. Minulle tärkeintä olisi, jos ymmärrys kaivosten todellisista jätepäästöistä saadaan jaettua kaivosalueen paikallisille asukkaille, päättäjille ja meille kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ruotsissa ja Suomessa on voimassa PPP (Polluter Pays Principle) eli ”Saastuttaja maksaa -periaate”. Käytännössä usein kaivoksen lopettamisen jälkeen ulkomaiset omistajat usein kaikkoavat ja jätevuoret-jätteiden käsittely jäävät veronmaksajien maksettavaksi ja näin ympäristövahingot jäävät pysyviksi kaivosalueella. Monasti on myös käytännössä niin, että millään rahalla ei voida kompensoida jo aiheutettuja ympäristön vahinkoja pohjavesissä ja vesistöissä.
  • Kaivosjätteiden varastointi on siis merkittävä ympäristöriski vuosisatoja eteenpäin ja vaatisi pikaisia toimenpiteitä ennen kuin tapahtuu lisää katastrofaalisia jätepäästöjä ympäristöön ja vesistöihimme kuten kävi Talvivaarassa. Uusi asetus, joka on jo nyt eduskunnassa hyväksytty ei tuo parannuksia tähän ongelmaan, vaan sen myötä sallitaan meillä ainutlaatuisten ”erittäin puhtaiden” vesien likaaminen ”puhtaan veden” tasolle?
  • Uusien kaivosten lupaprosessissa pitäisi mielestäni olla vaatimuksena jätevesien suljettu kierto niin, että myrkyllisiä jätevesiä ei päästetä lainkaan ympäristöön. Jos tähän ei päästä, ei kaivostoimintaa pitäisi voida lainkaan käynnistää! Vahingonkorvausvastuut ja vakuuksien voimassaolo ympäristövahingoista ja lupamääräysten rikkomisesta tulisi saattaa erittäin pitkäaikaiseksi, jopa viisikymmentä vuotta kaivostoiminnan päättämisestä. Olisi myös hyvä ymmärtää missä tilanteessa vakuudet voidaan ottaa käyttöön ja saada luontoa ennallistettua vahingon tapahtuessa.
  • Vaikka olen pyrkinyt tutustumaan toimialaan mahdollisimman hyvin, ja on pakko myöntää, että kaivostoiminnan ympäristöriskiä ei yleisesti tunneta riittävästi ja ympäristöriskiä usein vähätellään kaivosyhtiöissä ja lupapäättäjien toimesta. Usein riski otetaan ymmärtämättä vahinkojen pitkäaikaisia vaikutuksia luontoomme.
  • kaivosvastuu, geologia ja kaivostoiminta
  • kaivokset vesistöjen kuormittajina

Käytännössä kaikista kaivoksistamme valuu tai päästetään tänään ympäristöön jätevesiä. Ilmaston muuttuessa mm. runsaat sateet kaivosten jätealtailla ylivuotoineen voivat olla katastrofaalisia luonnolle kuten kävi Talvivaarassa.

Surullista on myös seurata Haminan tulevan akkutehtaan CNGR Finland luvalla sallitut mittavat natriumsulfaatti- ja ammoniumtyppipäästöt Suomenlahteen. Sulfaattipäästö on Suomen suurin ja näin sitä lasketaan mereen joka päivä 290.000kg. Sen on arvioitu aiheuttavan happikatoa ja metyylielohopean muodostumista jo merkittävästi puhdistuneeseen Itäiseen Suomenlahteen vaikka suljettu kierto olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman jätepäästöjä mereen, kuten vastaavassa tehtaassa on tehty Skellefteåssa Ruotsissa.

NotebookLM Blogin äänite englanniksi

This blog Notebook LM voice

28.12.2024 Jorma Heinonen

Sisällysluettelo

  • Kaivostyypit Suomessa ja niiden sijainnit ja kokoluokat
  • Kaivosten ympäristövaikutukset
  • Kaivosten jätekuormitus Suomessa
  • Kaivosten rakenteet, sivukivet ja rikastushiekka
    • Avolouhos
    • Maanalainen louhos
  • Kaivosten jätteiden käsittelyn ongelmat
    • Yhteenveto kaivosten jätteistä mittaluokat ja faktatietoja
    • Avolouhosten jätepöly
    • Kemikaalien käyttö malmin rikastamisessa
    • Happamien kaivosvesien vaikutukset ympäristöön
    • Uraanin liukeneminen luontoon
    • Terrafame kaivoksen uraanin talteenotto
    • Jätteen varastointialueiden vuodot ja romahdukset
    • Jätealtaiden tiivistys
    • Kaivosten jäteveden puhdistusmenetelmät
    • Kaivosten elinkaari ja suljettujen kaivosten ympäristövaikutukset
    • Kaivosten sulkeminen ja jälkihoito
    • Kaivosten talous, omistuspohja ja verot
      • Kaivosten omistus
      • Kaivosten yhteisöverot ja v.2024 tulevan kaivosveron tuotto-odotus
    • Sulfidimalmi mustaliuskeen esiintymät ja kaivokset Suomessa
    • Suurimmat Kaivokset Suomessa
      • Terrafame nikkeli ja akkumineraalikaivos Sotkamo
      • Yara apatiittikaivos Sillinjärvi
      • Kevitsa nikkeli ja kuparikaivos Sodankylä
      • Suurikuusikon kultakaivos Kittilä
    • Mustaliuskeen esiintymät ja mustaliuskeen vaikutus jätekiven raskasmetallien liukenemiseen
  • Suomessa tapahtuneet kaivosten ympäristövahingot ja vahingonvastuut
    • Talvivaara-Terrafame Sotkamo
    • Hitura
    • Kittilän Suurikuusikon kultakaivos
    • Kevitsa Sodankylä
    • Outokumpu
  • Akkumetallien louhinta ja niiden ympäristövaikutukset
  • Vertailu yhdyskuntajätteiden käsittelystä kaivosjätteiden käsittelyyn.
    • Ämmässuon ekokeskus-Vantaan energian sekäjätteen poltto ja käsittely-vrt. Terrafame jätteiden käsittely
  • Johtopäätökset

 

Kaivostyypit Suomessa ja niiden sijainnit ja kokoluokat

Kaivosten sijainnit Suomessa (lähde GTK)

Kaivosten kokoluokat Suomessa

Meillä on neljä merkittävän suuruista kaivosta Suomessa

Ne ovat

  1. Terrafame nikkeli- ja uraanikaivos Sotkamossa jätettä 40Mtn /v pinta-ala 6000 ha
  2. Kevitsa kupari- ja nikkelikaivos Sodankylässä jätettä 31Mtn /v pinta-ala 1420ha
  3. Yara apatiittikaivos Siilinjärvellä jätettä 19 Mtn /v pinta-ala 2 648 ha
  4. Agnico Eagle Finland Oy Suurikuusikon kultakaivos Kittilässä jätettä 2.2Mtn pinta-ala 1734 ha

Kaivosten ympäristövaikutukset

Kaivosteollisuuteen liittyy riski haitallisten alkuaineiden tai yhdisteiden vapautumisesta ympäristöön maaperän, pinta- ja pohjaveteen sekä pölyämisen kautta. Ympäristölle aiheutuu haittaa vaarallisten mineraalien, kuten asbestien ja kvartsin sekä metallien, puolimetallien, kuten arseenin, suolojen, ravinteiden ja orgaanisten yhdisteiden vapautumisesta kaivosprosesseissa. Päästöjä syntyy kaivostoiminnassa louhittavasta malmista, kaivostoiminnassa käytettävissä räjähdysaineista ja rikastuskemikaaleista sekä toiminnassa käytettävien koneiden polttoaineista.

Tyypillisesti pitkällä aikavälillä kaivosten suurimmat haitat ovat jätteiden vaikutukset pintavesiin sekä pohjavesiin ja maaperään. Nämä haitat esimerkiksi happamasta kaivosvalumasta kestävät useimmiten hyvin kauan, jopa satoja vuosia kaivoksen sulkemisen jälkeen. Kaivoksen suurin vaikutus onkin usein sen jätteistä vesien kautta aiheutuva pitkäkestoinen ympäristön pilaantuminen. Vesistöhaitta voi levitä kauaskin kaivoksen lähijärvistä, kuten Talvivaara-Terrafamen päästöt ovat osoittaneet. Kaivosten vaikutus maankäytön kautta on myös merkittävä. Erityisesti avolouhoksista seuraa suuria pilaantuneiden vesien ”louhosjärviä” sekä rikastusjätteiden ja sivukivien jätealueita. Suomessa useimmat kaivokset ovat avolouhoksia

Hammaslahden suljettu kaivosalue sijaitsee Hammaslahdella, Joensuun kaupungissa. Kaivos oli Outokumpu Oy:n kaivostoiminnassa 1972–1986

Kaivoksen jätejärven vesi voi olla kristallinkirkasta, eikä siinä ole lainkaan kaloja, kasveja tai elämää vaan jätekivestä liuenneita ympäristömyrkkyjä

Kuva Kaivostutkijat Blogaaja

Kaivosten jätehuolto

Kaivosten jätehuolto on monimutkainen ja usein ongelmallinen prosessi. Louhinnassa syntyy suuria määriä jätettä, kuten rikastushiekkaa ja kaivosvettä, joka voi sisältää vaarallisia aineita. Jätteiden huolimaton käsittely ja varastointi voivat johtaa maaperän ja vesistöjen saastumiseen.

Ongelmat

  1. Vuotojen ja valumien aiheuttama vesistöjen saastuminen
  2. Happamien kaivosvesien vaikutukset

“Kaikkien kapselointien tiedetään vuotavan aikanaan, minkä takia kapselointia ei voida pitää lopullisena tai kaiken kattavana ratkaisuna kaivosten jätteiden vastuulliseen käsittelyyn.”

Kaivosaltaiden turvallisuudessa on paljon parannettavaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan kaikki geosynteettisellä materiaalilla pinnoitetut altaat vuotavat ennemmin tai myöhemmin.

Kaivosten jätekuormitus Suomessa

Kaivosten osuus Suomen jätteistä on 75 % ja vaarallisista jätteistä 95 %

 

Kohde Jätteiden määrä (Mt) vuosittain
Terrafame Sotkamo 40,00
Kevitsa Sodankylä 31,00
Yara Siilinjärvi 19,00
Yhdyskuntajäte 3,10
Muu jäte, mm rakennus ja teollisuusjäte 26,90
Jätteet yhteensä 120,00

Jätteiden määrät Suomessa vuosittain

 

Kaivosten rakenteet, sivukivet ja rikastushiekka

Avolouhos

Yara Siilinjärvi

Pintamaan poisto

Kaivosympäristössä pintamaan poisto tarkoittaa, että kaivokselta poistetaan pintamaata, joka yleensä on tarkoitus hyödyntää maisemointiin kaivoksen jälkihoidossa. Tämä pintamaa voi sisältää malmikiviä tai sulfidipitoisia sivukiviä, jotka saattavat olla peräisin esimerkiksi jääkausien vaikutuksesta mineralisaation pinnasta ja voivat aiheuttaa vesistöjen pilaantumista. Tämän päivän näkökulmasta kaivosteollisuus pyrkii hyödyntämään maa-aineksia ja kiviä kiertotalouden periaatteiden mukaisesti, erityisesti vastauksena valtavaan kaivosjätteiden määrään. Kuitenkin näiden materiaalien hyödyntäminen ei ole yksinkertaista ja vaatii esimerkiksi haitallisten kiviaineksen mineraalien huolellista erottelua. Maanalainen louhinta on kalliimpaa ja teknisesti vaativampaa kuin avolouhokset, siksi sen kannattavuus edellyttää yleensä runsaampia malmiesiintymiä

Louhinta

Malmiesiintymät louhitaan tyypillisesti 300–400 metrin syvyyteen avolouhoksina, jonka jälkeen siirrytään yleensä maanalaiseen louhintaan

Maanalainen louhos

Kittilan Suurikuusikon kaivos Kuva Jussi Leinonen Hämeen Sanomat

Maanalaisissa kaivoksissa malmiin päästään käyttämällä vinotunneleita tai kuiluja, jotka vievät alas sille tasolle, jossa malmin louhinta tapahtuu. Monissa maanalaisissa kaivoksissa ei ole vinotunneleita, joten työntekijät ja koneet on kuljetettava kuilujen kautta. Louhintatasoilla valmistellaan tuotantoalueita, eli tunneleita, jotka ohjaavat malmin louhintakohteille. Valmistelutunnelit voivat ulottua jopa 200 metrin pituuteen. Tarvittaessa tunnelien seiniä ja kattoa vahvistetaan pulteilla, verkoilla ja ruiskubetonilla.

Louhintamenetelmän valinta tehdään huolellisen harkinnan jälkeen ja ottaen huomioon useita tekijöitä, kuten malmin sijainti, geologiset ominaisuudet, esiintymän geometria, kalliomekaniikka sekä malmin ja sivukiven suhde. Etsintätöiden avulla selvitetään esiintymän muoto, joka vaikuttaa merkittävästi oikean louhintamenetelmän valintaan. Yleensä suuret ja tiiviit esiintymät voidaan louhia kustannustehokkaammin ja tehokkaammin kuin pienet ja epäsäännölliset esiintymät, koska suurempia mittasuhteita mahdollistavat menetelmät, kuten levysorroslouhinta, ovat käytettävissä.

Ari-Jussi Hakala ”kaivostoiminta”

Kaivosten jätekäsittelyn haasteet

Kaivosten jätehuolto on monimutkainen ja usein ongelmallinen prosessi. Louhinnassa syntyy suuria määriä jätettä, kuten rikastushiekkaa ja kaivosvettä, joka voi sisältää vaarallisia aineita. Jätteiden huolimaton käsittely ja varastointi voivat johtaa maaperän ja vesistöjen pitkäaikaiseen saastumiseen.

Avolouhosten räjäytyspöly

  • Avokaivosten räjäytyspöly voi levitä kymmenien kilometrien päähän kaivoksesta sisältäen haitallisia raskasmetalleja kuten arsenikkia ja asbestimineraaleja. Räjäytyspölyn suojaamisesta ei ole tarkkoja rajoituksia ja sen vaikutuksia on todennettu laajasti kaivoksen ympäristöstä mm. Kevitsan kaivoksella Sodankylässä talvella lumen päältä.

Kemikaalien käyttö malmin rikastamisessa

  • Pienetkin määrät kaivosten ympäristömyrkyistä voivat olla erittäin vahingollisia luonnolle ja ympäristölle kuten esim. Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen kullan erottamiseen käytetty natriumsyanidi, jota käytetään vuosittain huomattavia määriä jopa 630 Tn ja kaliumisoamyyliksantaattia 216,8 Tn vuosittain. Kevitsan kaivoksella käytetään jopa 252Tn  natriumisopropyyli-ksantaattia vuodessa.
  • Kittilän kultakaivoksen tuotannon nosto

Happamien kaivosvesien vaikutukset ympäristöön

  • Kaivokset ovat lähtökohtaisesti malmiköyhiä Suomessa, jolloin joudumme louhimaan todella suuren määrän sivukiveä. Vaarallisia jätteitä sisältävä sivukivi jää pysyväksi ympäristövaaraksi kaivokselle sen sulkeuduttua.
  • Viime vuosina akkumetallien, kuten litiumin, koboltin ja nikkelin, louhinta on kasvanut merkittävästi sähköautojen ja uusiutuvan energian varastointiratkaisujen kasvavan kysynnän myötä. Näiden metallien kaivostoiminta tuottaa kuitenkin huomattavia määriä sivutuotteita, kuten raskasmetalleja, jotka voivat olla erittäin haitallisia ympäristölle, jos niitä ei hallita asianmukaisesti. Raskasmetallit, kuten arsenikki, kadmium ja lyijy, voivat saastuttaa maaperän ja veden, aiheuttaen pitkäaikaisia terveysriskejä ja ekosysteemien vaurioita
  • Kaivannaisjätteet ovat Suomessa erityisen vaarallisia, koska suurin osa malmeistamme on sulfidimalmeja. Sulfidimalmit reagoivat veden ja ilman kanssa muodostaen rikkihappoa. Happo liuottaa irti raskasmetallit ja arseenin, milloin ne eivät ole enää kiinni kivissä vaan pääsevät leviämään vesistöihin ja pohjaveteen.
  • Tämä reaktio ei lopu tuhanteen vuoteen, eivätkä nämä haitta-aineet hajoa. Valtavasta jätekivikasasta tulee siis valtava haitta-aineiden lähde. AMD kaivostoiminnassa tarkoittaa Acid Mine Drainage eli hapanta kaivosvalumaa. Se on ympäristöongelma, joka voi syntyä, kun sulfidimineraaleja sisältäviä kiviä louhitaan ja altistetaan ilmalle ja vedelle. Tämä reaktio tuottaa hapanta, metallipitoista vettä, joka voi saastuttaa maaperää ja vesistöjä.
  • Sulfidikaivoksia esiintyy avolouhoksina sekä maanalaisina kaivoksina, riippuen esiintymän ominaisuuksista sekä koosta. Avolouhoksella tarkoitetaan maan pinnalla tapahtuvaa louhintaa, jota suositaan kallionpintaan ulottuvilla malmiesiintymillä sekä laaja-alaisilla esiintymillä, joita voidaan syvyyden kasvaessa louhia maanalaisten kaivosten avulla. Sivukiven sekä muun sivumateriaalin tuotanto on suurempaa avolouhoksilla verrattuna maanalaisiin kaivoksiin, sillä muun materiaalin louhintaa tulee suorittaa avolouhoksilla laajemmassa mittakaavassa, jotta voidaan päästä käsiksi haluttuihin malmivaroihin
  • Sulfaattia päätyy ympäristöön myös kaivosjätekasoissa syntyvästä happamasta kaivosvalumasta rikkihapon neutraloituessa. Toiminnan aikaisista jätevesistä ja sulkemisen jälkeisestä kaivosvalumasta ympäristöön päätyvä sulfaatti aiheuttaa ympäristössä ekologisen tilan muuttumista pohjaeläimissä
  • Väitöskirja Annika Parviainen Väitöskirja AMD

Kaivannaisteollisuus on määrällisesti merkittävä kiinteiden ja nestemäisten jätteiden tuottaja, ja sen ympäristövaikutukset ovat vakiintuneet maailmanlaajuisesti.

Kaivosteollisuus tuottaa jätemateriaalia rikastushiekan, lietteen ja sivukiven muodossa. Kannattava malmilaatu voi olla niinkin alhainen kuin esimerkiksi <0,5 % Cu:lle ja vain muutama g/tonni Au:lle, mikä tarkoittaa >99 % jätettä kaikesta louhitusta malmista. Näin ollen rikastushiekka kattaa yleensä suuria, useiden hehtaarien alueita ja jopa neliökilometrejä vaihtelevalla paksuudella. Erityisesti vanhat kaivosalueet ovat monimutkaisia, sillä aiemmin kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista ei ollut tiukkaa lainsäädäntöä. Malmin rikastusprosessissa syntyvä rikastushiekka ja liete sijoitettiin yleisesti ilman asianmukaista erottelua luonnollisesta pohjamaasta suoraan viereisen järven pohjaan tai topografiseen syvennykseen, eikä alueen jälkihoitoon tai kunnostamiseen kiinnitetty huomiota.

Arseenin myrkyllisyys

Maailmalla ihmiset altistuvat arseenille suurimmaksi osaksi suun kautta, ravinnon mukana. Ravinnon mukana saatava arseeni on vain osittain epäorgaanisessa muodossa. Esimerkiksi kalojen arseeni on tavallisesti pääosin orgaanisessa, ihmiselle haitattomammassa muodossa. Sellaisilla alueilla, joilla juomaveden arseenipitoisuus on hyvin suuri, yli 50 µg As/l, juomavesi voi olla merkittävin altistumisen lähde. Altistuminen ilmakehän kautta yhdistetään pääsääntöisesti polttoprosesseista aiheutuviin hiukkaspäästöihin, joissa voi olla mukana pieniä määriä arseenia.

Uraanin liukenemisen aiheuttamat vahingot ja niiden torjunta

Uraanin liukeneminen luonnonvesiin on merkittävä ympäristöongelma, joka voi aiheuttaa vakavaa radioaktiivista saastumista sekä vaarantaa ihmisten ja eläinten terveyden. Uraanin louhintaan liittyvät jätteet, kuten tailings-alueet, sisältävät usein liukoisia uraanipartikkeleita, jotka voivat päästä pohjavesiin ja pintavesiin. Tämän estämiseksi on tärkeää käyttää edistyksellisiä jätteiden käsittelymenetelmiä, kuten geoteknisiä kalvoja ja kaksikerroksisia rakenteita, jotka estävät uraanin pääsyn ympäristöön. Lisäksi jatkuva ympäristön valvonta ja säännölliset tarkastukset ovat välttämättömiä, jotta mahdolliset vuotokohdat havaitaan ajoissa ja voidaan ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin.

Terrafame kaivoksen uraanin talteenotto

Terrafame tuottaa arviolta n.200 tonnia uraania vuosittain. Uraanipitoisuus Terrafamen louhimassa malmissa on erittäin pieni, vain 0.0017 %.

Uraania liukenee muiden metallien tapaan bioliuotuskasoilta metallien talteenottoon johdettavaan prosessiliuokseen, mistä se on mahdollista ottaa talteen. Uraani erotettaisiin prosessiliuoksesta uuttamalla. Talteenottoprosessissa käytetään uuttokemikaaleja, jotka kiertävät suljetussa kierrossa. Lopuksi uraani saostetaan ja kuivataan. Teollisuuskemikaalien käyttömäärät olisivat Terrafamen nykyiseen toimintaan verrattuna pieniä. Terrafamella talteenotetun uraanin jalostus tehtäisiin ulkomailla, ja kuljetukset yhtiön teollisuusalueelta hoidettaisiin viranomaismääräysten mukaisesti. Uraanituote kuljetettaisiin tiiviissä, Säteilyturvakeskuksen (STUK) määräysten mukaisissa tynnyreissä, jotka pakataan erillisiin kontteihin.

Jätteen varastointialueiden vuodot ja altaiden romahdukset

  • Sivukiven nykyiset valtavat varastointialtaat eivät ole luotettavan tiiviitä, eikä niissä ole käytetty sellaista teknologiaa, joka estäisi liuenneen raskasmetallin pääsemistä pohjaveteen ja tai vesistöihin. Suurimmat varastointialtaat kuten Kevitsan, Terrafamen ja Suurikuusikon kaivos päästävät vesiä tai vuotavat jo nyt luontoon, vaikka kaivostoimintaa ei ole vielä edes lopetettu.
  • Sallitun juoksutuksen lisäksi osa vuodoista on ns. ylivuotoa jätealtaista ja lisäksi vuotoa tapahtuu altaiden pohjan kautta pohjan suojamateriaalin pettäessä.
  • Varastointialtaiden pitäisi kestää satoja vuosia ilman, että haitallisia raskasmetalleja liukenisi lainkaan luontoon. Nämä haitalliset ympäristöpäästöt jäävät siten vuosien jälkeen yhteiskunnan ja veronmaksajien vastuulle, koska kaivos on lopettanut toimintansa, eikä vahingon maksajaa enää löydy.
  • Radioaktiivisen uraanin liukeneminen luonnonvesiin on myös merkittävä ympäristöongelma, joka voi aiheuttaa vakavaa radioaktiivista saastumista sekä vaarantaa ihmisten ja eläinten terveyden. Tämän estämiseksi on tärkeää käyttää edistyksellisiä jätteiden käsittelymenetelmiä, kuten geoteknisiä kalvoja ja kaksikerroksisia rakenteita, jotka estävät uraanin pääsyn ympäristöön

Jätealtaiden tiivistys

perustuu mm. Peter Brandt.in esityksiin, luentomateriaaliin ja haastatteluun

Kaivoksen mittavat jätealtaat rikastushiekalle ja sivukivelle pitää tiivistää niin, ettei jätevesiä pääse lainkaan luontoon!

Nykyiset ongelmat

  • Altaat eivät ole tiiviitä ja altaiden reunat eivät padota veteen liuennutta jäteainetta vaan se valuu luontoon. Altaiden pohja-aine on mursketta ei tiivistä bentoniittia, näin vesi pääsee pohjaveteen ja vesistöön pienestäkin reiästä membraanissa.
  • Membraanimattoa ei ole testattu ja tai valmistettu kestämään kymmeniä vuosia vaan se todennäköisesti haurastuu ja päästää vesimassa läpi ajan myötä. Joissain kaivoksissa käytetään tänään ns. tervahuopaa membraanin sijaan ja sen kestävyys on todennäköisesti heikko ja se vuotaa jo nyt.

 

  • Jätealtaan pohjan membraani

Jätealtaan rakenne

  • Tarvittavan luonnollisen rakeisen materiaalin löytäminen jätealtaan mineraalikerrokseen Lapissa on lähes mahdotonta. Läpäisevänä se olisi käsiteltävä paikan päällä sekoittaen bentoniittia maaperään (mikä on tavanomainen käytäntö kaatopaikoilla) – Lisänä jatkuva laboratoriotesti paikan päällä (raekoon seulonta ei riitä!)
  • Keinotekoinen kerros on valmistettava korkealaatuisesta HDPE: stä (- paras kemiallinen kestävyys – paras saumahitsattavuus, hallinta ja vesitiiviys – paras alhaisen lämpötilan altistusvastus (Kittilässä kultakaivoksella on käytetty kattohuopaa). Kattohuopa menettää joustavuutensa alle, kun lämpötila on -20C ja haurastuu. Kattohuopaa ei ole hyväksytty yhdellekään eurooppalaiselle kaatopaikalle
  • Tyynykerros, jossa käytetään todellisia kuormituksia kalvolle sopivan suojakerrokseen – ehdoton vähimmäispaino 1200 g / m2 (tyypilliset kaivostyöt nykyään enintään 600 g / m2
  • Bentoniittimatto (Geosynthetic Clay Liner, GCL) -on liian ohut korvaamaan rakennetun mineraalikerroksen eikä hydratoidu alhaisessa pH:ssa (happamuudessa) – sillä on alhaisempi absorptiokapasiteetti kuin paksulla rakennetulla mineraalikerroksella (1,0 m) – se on herkkä puhkaisukuormituksille.

 

Jätealtaan avoin esimerkkisauma, josta jätevesi pääsee ympäristöön ja jätealtaan pohjalla olevan terävän kiven tekemä reikä membraaniin

Kaivosten jätevesien puhdistusmenetelmät

Kaivosten jätevesien käsittelyprosessia kutsutaan toisinaan myös vesien neutraloinniksi tai kemikalisoinniksi. Tavallisimmin kyseessä on happamien vesien käsittely emäksellä, kuten lipeällä eli natriumhydroksidilla tai kalkkimaidolla eli kalsiumhydroksidilla. Käsittelyn tavoitteena on saostaa raskasmetalleja Veden saastumisesta voi seurata hajua, limoittumista ja käyttörajoituksia vesiin. Lisäksi tällaisista valumista seuraa eliöiden elinympäristön heikentymistä, muutoksia lajiston koostumuksessa sekä pahimmillaan kalakuolemia.

Laskeuttaminen

  • Tyypillisesti kaivosten jätevesistä on pyritty ainakin laskeuttamaan kiintoaines altaissa ennen vesien laskemista ympäristöön. Laskeutusta edistetään tyypillisesti flokkulanttipolymeereillä, jotka tarttuvat vedessä oleviin hiukkasiin.

Pintavalutus

  • Pintavalutuskentät ovat suomalaisen kaivosteollisuuden suosikkimenetelmä ja keksintö. Sen merkitys kaivosvesien käsittelyssä on laskussa, koska teho veden puhdistuksessa on heikko. Kasvukautena se pidättää erityisesti ravinteita, mutta talvella jäätyneen kentän merkitys on veden puhdistuksessa olematon

Jätevesien kemiallinen käsittely

  • Kalkkimaitosaostus on usein kaivosteollisuuden edustajien mukaan parasta saatavilla olevaa teknologiaa jätevesien puhdistukseen. Tosiasiassa kalkkimaitosaostuksen jälkeen ympäristöön laskettavat jätevedet ovat suolaisia (kalsiumsulfaatti ja muut suola-aineet) ja suolaiset vedet ovat pintavesissä haitallisia

Fysikaalinen puhdistus

  • Vesiä voidaan myös puhdistaa fysikaalisesti laitteilla kuten haihdutus- ja suodatuslaitteilla, erityisesti käänteisosmoosilla. Fysikaalisen jätevesien puhdistusmenetelmän tuottama vesi on tyypillisesti edellä mainituista menetelmistä puhtainta, mutta sen kulut ovat muita menetelmiä korkeammat

Kaivosten elinkaari ja suljettujen kaivosten ympäristövaikutukset

  • Suomessa on kymmenittäin hylättyjä kaivoksia, joiden ympäristö on jo tuhottu pysyvästi. Hylättyjen kaivosten kokoluokka on varsin pieni eli noin sadas tai tuhannesosa nykyaikaisista kaivoksista
  • Nyt lopetettujen kaivosten ympäristövahingot voivat jatkua satoja vuosia, koska niitä ei ole suojattu riittävästi. Näistä lopetetuista kaivoksista on useita esimerkkejä pahoista ympäristövahingoista.
  • Monet Suomen nykyisistä kaivoksista ovat jo ehtymässä ja kaivostoiminta on loppumassa seuraavan kymmenvuoden aikana. Uusia kaivoksia toki avataan ja Terrafame nikkelikaivoksen on arvioitu jatkavan vielä yli 50 v.

Kaivosten sulkeminen ja jälkihoito

Kun kaivos täytyy jostain syystä sulkea, usein koska malmio on käytetty loppuun tai toiminta ei ole enää kannattavaa, se on silloin lain mukaan* palautettava ennalleen ja kunnostettava. Kaivoksen kunnostus tapahtuu niin sanotun kunnostussuunnitelman mukaisesti. Kaivoksen sulkeminen Suomessa on tarkkaan säädelty prosessi, joka vaatii huolellista suunnittelua ja toteutusta ympäristöriskien minimoimiseksi. Kaivosyhtiö on vastuussa ympäristövaikutusten hallinnasta koko kaivoksen elinkaaren ajan, myös sulkemisen jälkeen.

Sulkemiseen liittyviä toimenpiteitä ovat mm.:

  • Jätehuolto: Kaivoksen toiminnan aikana syntyneiden jätteiden asianmukainen käsittely ja varastointi. [1]
  • Vedenhallinta: Kaivosalueen vesien puhdistaminen ja hallinta ympäristöhaittojen estämiseksi. [2]
  • Maisemointi: Kaivosalueen ennallistaminen ja maisemointi ympäristöön sopivaksi. [4]
  • Seuranta: Ympäristön tilan seuranta sulkemisen jälkeen mahdollisten haittojen havaitsemiseksi ja korjaamiseksi. [3]

Kaivosyhtiö laatii sulkemissuunnitelman, joka sisältää tarkemmat toimenpiteet ja aikataulun. [1]

Suunnitelma on hyväksytettävä viranomaisilla ennen kaivoksen sulkemista. [2]

Siinä kuvataan, miten erityyppinen jäte sijoitetaan, peitetään tai käsitellään muulla tavalla, jolla varmistetaan ympäristön optimaalinen ennalleen palauttaminen. Siinä myös kuvataan, miten kaivos kunnostetaan.

Lähtökohtana on aina se, että ympäristöön ei saa päästää haitallisia aineita kaivoksen toimiessa ja tai sen toiminnan päättyessä.

Jätteen käsittely vaihtelee riippuen sen vaarallisuustasosta. Usein määräävä tekijä on jätteessä oleva sulfidimineraali. Sulfidimineraali hajoa helposti joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa, ja sen vuoksi se on peitettävä muulla materiaalilla, jolla saadaan aikaan hapettomat olosuhteet.

Outokummun lopetettu kaivos ja Särkijärvi Vierailu entisen Särkijärven kaivoksen alueella

Kaivosten sulkeminen ja jatkokäyttö GTK

Kaivoksen sulkeminen GTK

Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden kartoitus Ympäristöministeriö

Kaivoksen sulkemisen käsikirja GTK

 

Kaivosten talous, omistuspohja ja verot

Kaivosten omistus

  • Kaivosten kotimaisuusaste on Suomessa vain n.10 %, joten malmirikkauksista saadut tulot päätyvät suuremmalta osin ulkomaisille yhtiöille

Kaivosten yhteisöverot ja kaivosveron tuotto-odotus

Valtion ja kansalaisten tulisi hyötyä kaivostoiminnasta muutenkin kuin työpaikkojen kautta, koska Suomen maaperän malmit ovat osa kansallisvarallisuutta. Valtio myös viime kädessä vastaa riskeistä, joita kaivokset aiheuttavat muun muassa ympäristölle

Näyttää siltä, että Suomi luovuttaa malmit halvalla. Suomea voi tässä mielessä verrata kehitysmaihin, joiden luonnonvaroja kaivosyhtiöt voivat hyödyntää ilman, että paikallistasolle jää kunnollista korvausta.

Keskeisimmät löydetyt verosuunnittelumallit olivat:

  • Alikapitalisointi eli kaivostoiminnan voittojen siirto matalan verorasituksen maahan konsernin sisäisten korkojen avulla.
  • Konsernin sisäiset yrityskaupat, joilla luotiin konsernin sisäisiä velkasuhteita voitonsiirtoa varten.
  • Konsernin sisäiset kaivosoikeuksien ja muun varallisuuden järjestelyt, joilla kasvatettiin kaivostoiminnan veronalaisista tuotoista vähennettäviä poistoja.
  • Holding-yhtiön käyttö osinkojen lähdeverojen ja varainsiirtoverojen välttämiseksi.
  • Suomen luovutusvoittoverojen välttäminen sijoittamalla kaivosoikeuksien omistus ulkomaiseen tytäryhtiöön
  • Monikansallisilla yrityksillä on mahdollisuus vähentää verorasitustaan siirtämällä tuloja konsernin sisällä matalamman verotuksen valtiossa rekisteröityihin tytäryhtiöihin. Suomen suurimmista kaivoksista Terrafame liikevaihto v 2023 oli 560M€ ja Yara liikevaihto 1.2Mrd € eivät maksaneet lainkaan yhteisöveroa. Kevitsan Sodankylän kaivoksen liikevaihto oli 287M€ yhteisövero oli v 2023 vain 1.8M€ ja Kittilän Agnico Eagle Finland Suurikuusikon kultakaivos maksoi 413M€ liikevaihdolla yhteisöveroa 22M€  v 2023. On toki selvää, että kaivosten kokonaisverohyöty on korkeampi, koska ne käyttävät alihankkijoita ja työllistävät merkittävän määrän alueen asukkaita.
  • Uuden kaivosveron vuosittaiseksi kokonaistuotoksi Suomessa on arvioitu 25M€-50M€, joka tulee maksuun minimaalisen pienen maksetun yhteisöveron lisäksi. Tämän kaivosveron tuotto on mielestäni hyvä lisä, mutta vähäinen verrattuna Suomen mineraalien kokonaistuottoon, joka pääosin valuu ulkomaisille yhtiöille.
  • Kaivosten ympäristövakuuden sitoutumisaika. Nykyiset tyypillisesti 25–30 vuoden vakuudet ovat täysin riittämättömiä kattamaan kaivosten mahdollisten tuottamien ympäristöongelmien vahingot. Kaivosten vakuudet ympäristövahingon varalle vuodessa yht. n 500M€. Minulle on kuitenkin epäselvää, missä tilanteissa vakuuksista korvataan, jos esimerkiksi luonnonilmiöt, kuten rankkasateet aiheuttavat tulvia ja päästöjä kaivokselta.
  • Kaivosten jätevuoret jäävät luontoon ja aiheuttavat mahdollisesti ympäristövahinkoja satoja vuosia jopa 1000 v. kaivoksen toiminnan päättymisestä.

Lähteet

Kaivosverotuksen kehitysmaa ”Finnwatch artikkeli”

Kaivosjätteet kuriin; Suomen luonnonsuojeluliitto

Sulfidimalmi mustaliuskeen esiintymät ja kaivokset Suomessa

  • Mustaliuskeita esiintyy yleisesti sulfidikaivosten kivilajiseurueissa. Sotkamossa sijaitseva Terrafame Oy:n Talvivaaran kaivos on mustaliuskemalmialuetta. Syy tähän on geologisessa historiassa. Mustaliuskealueilla pohjavesissä voi olla keskimääräistä enemmän raskasmetalleja, minkä vuoksi paljon rikkiä sisältävään mustaliuskeeseen ei ole järkevää tehdä porakaivoja. Runsaasti rikkiä sisältävien paksujen mustaliuskekerrosten vaikutukset pintavesiin voi pääosin rinnastaa happamien sulfaattimaiden aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Sulfidien hapettumisen seurauksena syntyvä vesien happamoituminen (veden pH:n aleneminen) edesauttaa haitallisten alkuaineiden liukenemista maa-aineksesta vesistöihin, mikä voi heikentää niiden ekologista ja kemiallista tilaa. Englanniksi näistä käytetään termiä ’potentially harmful elements and compounds’  GTK Opas mustaliuskeiden ympäristövaikutusten arviointiin ja hallintaan

Suurimmat kaivokset Suomessa v.2023

Terrafame Sotkamon valtava nikkelikaivos

  • Kokonaislouhinta:42,7 miljoonaa tonnia (sivukivi 53 %, malmi 42 %, tarvekivi 5 %)
  • Kaivannaisjätteen määrä:30,5 Mt sivukiveä
  • Kaivosalueen pinta-ala: 6000 ha (vrt. Ämmäsuon jätekeskus 60 ha)
  • Kaivoksen arvioitu jäljellä oleva elinikä:Vähintään 30 vuotta
  • Polttoaineiden kulutus:392 GWh
  • Muu energian kulutus:Sähkö 520,8 GWh, kaukolämpö 48 GWh
  • Veden kulutus:4,1 Mm3 (raakaveden osuus 81 %)
  • Veden purku kaivosalueen ulkopuolelle:10,1 Mm3 puhdistettuja? purkuvesiä
  • Kaivoksen CO2-päästöt:646 920,7 tonnia
  • Ympäristövaarallisten kemikaalien käyttö:9959,63 tonnia
  • Kaivoslain mukainen vakuus kaivoslupa-alueella:Kaivoslain mukainen vakuus kaivoslupa-alueella on 185 000 euroa.
  • Ympäristövakuus on 324M€
  • Maksettu yhteisövero:0 euroa
  • Terrafame on myös vahvasti mukana kehittämässä eurooppalaista ja suomalaista akkustrategiaa
  • Terrafamen päätuotteena olevaa jokaista nikkelikiloa kohden syntyy louhinnassa noin tonni kaivannaisjätettä. Yhden sähköakun tuottamisesta Terrafamessa syntyvä jätteen määrä vastaa raskasta rekkakuormaa, jonka tilavuus on noin 36 kuutiometriä.
  • Terrafame puolestaan on ajautumassa laajennuksellaan ennätykselliseen 3 000 Mt vaarallisen jätteen tuotantoon noin 60 vuoden aikana. Näitä lukuja voi verrata Suomen kokonaisjätemäärään, joka on noin 128 Mt vuodessa
  • Sateisina vuosina Terrafamen kaivoksen vesienhallinta voi Aluehallintoviraston mukaan kohdata ongelmia, jolloin vettä joudutaan joko varastoimaan avolouhokseen tai johtamaan vesistöihin vasten lupamääräyksiä. Myös Terrafamen rikastuksessa menetelmänä käytetyn liuotuksen päästöt kasvavat sateisten kausien myötä. Sääolosuhteiden lisäksi epävarmuutta tuovat liuotuskasojen pohjamuovit, joiden käyttöikää ei ole mahdollista arvioida luotettavasti
  • Terrafame tuottaa yksin peräti yli 90 % Suomen vaarallisen jätteen määrästä, kun koko kaivosteollisuus tuottaa noin 75 % Suomen kokonaisjätemäärästä.
  • Yli 99,7 % Terrafame kaivoksen kokonaislouhinnasta päätyy jätteeksi
  • Kaivannaisjätteet ovat Suomessa ja Terrafamella erityisen vaarallisia, koska suurin osa malmeista on sulfidimalmeja, kuten mustaliusketta.
  • Suomessa ei olla huomioitu kaivostoiminnan jäteongelmien luonnetta. Yhä köyhemmille esiintymille perustetut kaivokset tuottavat yhä enemmän jätettä. Tällaiset kaivokset ovat konkurssiherkkiä, ja niihin liittyy isompi ympäristökuormitus sekä riski ympäristövahingoista. Suomen sateinen sää lisää entisestään kaivosten ympäristöriskejä.
  • Terrafamen jätteiden vaikutukset voisivat ulottua vuodon sattuessa Laatokka-järvelle, Itämerelle ja jopa Pohjanmerelle. Jätealueiden rikkoutuvat muovi- ja savimatot todennäköisesti keräisivät suotovesiä ja vapauttaisivat niitä kerralla katastrofaalisesti suurempia määriä, kuin yhden tuhannesosan kaivoksen kokonaisjätemäärästä.

 

Yara apatiittikaivos Siilinjärvellä

  • Yara Siilinjärvi lukuina v 2023

  • Yaran yhteensä noin 4 000 hehtaarin laajuiselle alueelle sijoittuu nykyisellään kaivos- ja rikastamotoimintojen lisäksi neljä eri tuotantolaitosta: lannoitetehdas, fosforihappotehdas, typpihappotehdas ja rikkihappotehdas. Siilinjärven kaivoksen avolouhoksista saatavasta malmista rikastetaan apatiittia, josta saadaan fosforia lannoitteiden ja rehufosfaattien raaka-aineeksi. Kaivoksen kokonaislouhintamäärä on viime vuosina ollut 20-30 Mtn vuodessa
  • Tuotantomäärä:Apatiittirikaste 906 068, kalsiitti 16 678 t, biotiitti 42 770 t, kiilletuotteet 7108 t
  • Kokonaislouhinta:27,3 Mt (malmi 42,6 %; sivukivi 57,4 %) Kaivannaisjätteen määrä: 25 Mt (sivukivi 62 %, rikastushiekka 38 %)
  • Kaivoksen arvioitu jäljellä oleva elinikä:noin 15 vuotta
  • Kaivosalueen pinta-ala:2 648 ha (100 % Yaran omistuksessa)
  • Veden kulutus:10,01 Mm3 (raakaveden osuus noin 19 %)
  • Veden purku kaivosalueen ulkopuolelle:6,54 Mm3
  • Ympäristövaarallisten kemikaalien käyttö:rikastamo 1290 t, yarex-asema 687 t
  • Ympäristönsuojelulain mukainen vakuus:20 484 789 €
  • Polttoaineiden kulutus:162,4 GWh
  • Muu energian kulutus:190,5 GWh (josta 19,2 % vesivoimaa), lämpö 129,2 GWh (100 % kemiantehtaiden hukkalämpöä)
  • Maksettu yhteisövero:0

Kevitsan kaivos Sodankylässä

  • Kevitsa lukuina v 2023

  • Tuotantomäärä: Yhteensä 204 100 tonnia: nikkelirikaste 120 800 tonnia, kuparirikaste 83 300 tonnia
  • Kokonaislouhinta: 36,4 Mt (malmi 26 %, sivukivi 74%)
  • Raportoidut malmivarat: 82 Mt
  • Raportoidut mineraalivarannot: 166 Mt
  • Kaivannaisjätteen määrä: 29 Mt (rikastehiekat A ja B 34 %, sivukivi 66 %, pintamaat ja moreeni 1 %)
  • Polttoaineiden kulutus: 261 GWh (Liikkuvan kaluston polttoaineiden kulutus kaivosalueella. Sisältäen yhtiön ja urakoitsijoiden kulutuksen.)
  • Muu energian kulutus: Sähkö 466 GWh (54 % uusiutuvat energialähteet, 33 % ydinvoima,13 % fossiiliset polttoaineet), lämpö 38,4 GWh (97 % uusiutuva, 3 % uusiutumaton)
  • Toiminnan aloitusvuosi: Esiintymän löytymisvuosi1987, kaivostoiminnan aloitusvuosi 2012
  • Kaivoksen CO2-päästöt: 95 000 tonnia CO2 (lämpö, sähkö, liikkuva kalusto (sis. urakoitsijat) ja räjähdysaineet, scope 1 ja 2), eli 0,01 tonnia CO2/malmitonni
  • Veden kulutus: 20,7 Mm3 (21,5 % luonnon raakavettä)
  • Veden purku kaivosalueen ulkopuolelle: Veden purku kaivosalueen ulkopuolelle: 3,41 Mm3
  • Ympäristövaarallisten kemikaalien käyttö: Natriumisopropyyli-ksantaatti (SIPX) 252 t, kaliumisoamyyliksantaatti (PIAX) 37,7 t
  • Kaivoksen arvioitu jäljellä oleva elinikä: Yli 10 vuotta
  • Kaivosalueen pinta-ala: 1 420 ha
  • Omien työntekijöiden määrä (31.12.): 582
  • Työntekijöiden pääasialliset asuinkunnat: Sodankylä 62 %, Rovaniemi 12 %, Inari 5 %, Kemijärvi 4 %, Kittilä 2 %, Salla 3 %, Oulu 2 %
  • Vakituisten urakoitsijoiden määrä (31.12.): 250-350
  • Käyttökate EBITDA: 124,5 miljoonaa €
  • Maksettu yhteisövero: 1,8 miljoonaa €
  • Ympäristönsuojelulain mukainen vakuus: 147,02 miljoonaa €
  • Malmia on tarkoitus laajennuksen jälkeen louhia vuodessa enintään 10 miljoonaa tonnia, malmin kokonaislouhinnan noustessa 166 miljoonaan tonniin. Malmin louhinnan lisäksi louhitaan sivukiveä enimmillään 63 t/v ja kokonaisuudessaan 465 Mt

Kittilän kaivos (myös Suurikuusikon kultakaivos)

Keski-Lapissa sijaitsevaan Kittilän kuntaan avattiin vuonna 2008 Agnico Eaglen toimesta Euroopan suurin kultakaivos Kaivosta operoi Agnico Eagle Mines. Kaivos sijaitsee noin 50 kilometriä Kittilän keskustasta koilliseen lähellä Kiistalan kylää

Vahvistamattoman tilinpäätöksen mukaan yhtiö maksoi yhteisöveroa runsaat 22 miljoonaa euroa. Agnico Eagle Finlandin koko verojalanjälki vuonna 2023 oli noin 53M€. Kittilä tunnetaan sen kauniista luonnosta ja mahtavista laskettelurinteistä. Monelle Kittilän kunta on paikka, jossa käväistään talvella, mutta ei jäädä. Moni ei siis näe lumen ja jään alle peittynyttä todellisuutta. Kittilän kultakaivoksen on tarkoitus päättää toimintansa vuoteen 2037

Emmi Sinisalo kolumni/ Verde

Agnico Eagle Finland Oy operoi Kittilän kaivosta ja harjoittaa malminetsintää Suomessa ja Ruotsissa. Emoyhtiö Agnico Eagle Mines Limited on kanadalainen kullantuottaja, jolla on kaivoksia Kanadassa, Australiassa, Suomessa ja Meksikossa

Agnico Eagle Finland Oy on harjoittanut malminetsintää vuodesta 2006 lähtien. Kittilässä sijaitsevilla malminetsintäalueilla arvioidaan olevan ainakin kultaa. Kittilän kaivoksen toiminta käynnistyi avolouhoksesta, joka päättyi vuoden 2012 lopussa. Siitä lähtien malmia on louhittu ainoastaan maanalaisesta kaivoksesta. Kaivoksen tämänhetkiset tuotantosuunnitelmat ulottuvat 2030-luvun puoliväliin.

  • Agnico Eagle Finland lukuina v. 2023

  • tuotantomäärä: 234402 unssia kultaa (n.  6632 kg vastaa n kahta tynnyriä)
  • pinta-ala 1734 ha
  • Kokonaislouhinta: 3 084 373 t (malmia 64% 1 976 064 t , sivukiveä 35,9% 1 108 309 t
  • Kaivoksen arvioitu jäljellä oleva elinikä: 11
  • Omien työntekijöiden määrä (31.12.): 492
  • Työntekijöiden pääasialliset asuinkunnat: Kittilä 53% Muu Lapin kunta 38% Muu Suomi 9%
  • Vakituisten urakoitsijoiden määrä (31.12.): 465
  • Käyttökate EBITDA: 202 469 329€
  • Maksettu yhteisövero: 22 649 660€

Avainluvut

  • Kaivannaisjätteen määrä: 2 208 617 t (CIL-rikastushiekka 12,03%, NP-rikastushiekka 55,5%, sivukivi 25,4%)
  • Kaivannaisjätteen hyötykäyttö: Sivukivi 100% NP-rikastuhiekka 43,5%
  • Veden kulutus: 1,97 Mm3 (raakavettä joesta 98.4%)
  • Veden purku kaivosalueen ulkopuolelle: yhteensä 5,35 Mm3, josta käsiteltyä prosessivettä 1,37Mm3 ja kuivatusvettä 3,97Mm3
  • Patojen lukumäärä kaivosalueella: 6
  • Toiminta-alueella esiintyy uhanalaisia lajeja: kylla
  • Ympäristövaarallisten kemikaalien käyttö: Kuparisulfaatti: 1 305 500t. Natriumsyanidi: 631,0t, Kaliumisoamyyliksantaatti: 216,8t. Ferrisulfaatti (PIX 105) : 240,1t.

Kittilän kaivoksen lopetus

Usein kaivosyritys pyrkii sekä louhimaan että rikastuttamaan malmin samassa paikassa, sillä silloin prosessien tuottamat jätevedet voidaan käsitellä samalla. Näin on tehty myös Kittilän kultakaivoksessa. Kuitenkin jätevesialtaiden infrastruktuuri on rakennettu tavalla, joka ei ole tehty kestämään tehtaan suuren tuotantomäärän aiheuttamaa rasitusta.

Altaan seinämät on tehty bitumikermikalvosta, tutummin kattohuovasta. Kyseinen materiaali on vedenkestävää siinä mielessä, että se kestää sadetta ja vaihtuvia sääoloja. Sitä ei kuitenkaan ole tehty kestämään kaivostoiminnasta syntyviä jätevesiä.

Jätevedet sisältävät syövyttäviä aineita, kuten syanidia ja sulfaatteja. Itse en ainakaan tällaisia aineita käsiteltäessä käyttäisi kumikalvoa, jonka voi ihan vain käsin repäistä rikki. Pintamateriaalien lisäksi altaiden toteutus on kaukana täydellisestä. Altaat on kaivettu muhkuraiseen moreeniin, jolloin kestämättömään kumikerrokseen syntyi reikiä jo vuonna 2015.

Agnico Eagle Finlandin Kittilän kultakaivos ylti kullantuotannossaan viime vuonna noin 7 290 kiloon, joka vastaa tilavuudeltaan n 2 tynnyriä. Se on kaivoksen historian toiseksi paras. Yhtiön liikevaihto oli 413 M€.

Kittilän kultakaivoksella tarvitaan vuosittain valtavia määriä kemikaaleja malmin liuotukseen ja jätekiven puhdistamiseen sekä yhden kultakilon tuottamiseen miljoonia kiloja sivukiveä

Kittilän kultakaivos (Suurkuusikon kaivos) käyttää natriumsyanidinia kullan rikastuksessa sen pienimääräinenkin pääsy luontoon on erittäin vaarallista ympäristölle ja eläimistölle

Suomessa tapahtuneet kaivosten ympäristövahingot ja vahingonvastuut

  • Suomessa on kymmenittäin hylättyjä kaivoksia, joiden ympäristö on jo tuhottu. Suurin osa aiemmista ja nykyisistä kaivoksista on tuhonnut pysyvästi ympäristöä. Hylättyjen kaivosten kokoluokka oli noin sadas tai tuhannesosa nykyaikaisista kaivoksista. Pienet kaivokset aiheuttavat vahinkoja paikallisesti pohjavesiin ja vesistöön pienemmillä järvillä, puroilla ja joilla. Nykyaikaisten kaivosten jälkivaikutukset ilman massiivisia korjaavia toimia tulevat vaikuttamaan suurempiin järviin ja vesistöjen osiin tuhansia vuosia.
  • Koska suuri osa Suomen kaivoksista on perustettu pitoisuuksiltaan melko köyhille esiintymille, täytyy kaivoksilla louhia erittäin suuria määriä kiveä. Kaivosjätevedet ovat muuta vettä painavampia ja ne muodostavat järvien pohjalle hapettoman kerroksen, jolla on myrkyllisiä vaikutuksia pohjaeliöihin ja niistä riippuvaisiin kaloihin sekä muihin eliöihin. Sulfaattisuolat ovat vesissä keskeisiä haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa kalojen elohopean nousua, sisäistä eli sedimentistä vapautuvaa fosforikuormitusta sekä rikkivedyn vapautumista. Tämän vuoksi rikkipitoista kallioperää louhivissa kaivoshankkeissa syntyvät happoa muodostavat kivet luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi eli Hapan kaivosvaluma (AMD)
  • Ruotsissa ja Suomessa on voimassa PPP (Polluter Pays Principle) eli ”Saastuttaja maksaa -periaate”, mikä tarkoittaa, että saastuttajat maksavat aina saastuttamisesta. Sen varmistamiseksi, ettei yhteiskunnan, toisin sanoen veronmaksajien, tarvitse maksaa kaivosten ja jätevarastojen tai muiden ympäristölle vaarallisten toimintojen jälkikäsittelystä, yhtiön on annettava taloudellinen vakuus.
  • Vakuuden suuruus vaihtelee riippuen toiminnan laadusta ja laajuudesta, sitä pidetään luotettavana ja turvallisuutta antavana ajankohdasta riippumatta*.
  • Suomessa on satojen vuosien aikana ollut kaivostoimintaa, jonka jälkiä näkyy luonnossa. Tapauksissa, joissa historiallisista kaivoksista ei vastaa kukaan, valtio puuttuu asiaan ja maksaa tarvittaessa jälkikäsittelyn.
  • Nykyiset tyypillisesti 25–30 vuoden vakuudet ovat täysin riittämättömiä kattamaan kaivosten tuottamien ympäristöongelmien vahingot
  • Nykyisellään suljettujen metallikaivosten päästöjen leviäminen jatkuu satoja tai tuhansia vuosia. Keskeinen ongelma on kaivoksille jäävät kaivannaisjätteiden läjitykset ja toisaalta louhoksista ja tunneleista vapautuvat haitta-aineet. Kaivosten toiminnan päätyttyä mikään taho ei kykene puhdistamaan vesiä pitkiä aikoja puhdistamisen vaatimien merkittävien kustannuksien vuoksi. Toisaalta EU.n kaivannaisjätetdirektiivi edellyttää, etteivät jätteet pilaisi maaperää tai pinta- ja pohjavesiä pitkienkään aikojen kuluttua
  • Esimerkiksi Joensuun Hammaslahden kaivoksella oli vuonna 2011 kaivoksen suurimmat sulfaattipäästöt, vaikka kaivos suljettu 30 vuotta aiemmin. Ylöjärven kaivoksen valumat näkyvät pilaantuneina ja yhä pilaantuvina sedimentteinä Näsijärvessä kilometrien päässä yli 50 vuotta sulkemisen jälkeen[1]. Tämän vuoksi nykyiset tyypillisesti 25–30 vuoden vakuudet ovat täysin riittämättömiä kattamaan kaivosten tuottamien ympäristöongelmien vahingot

Talvivaara v. 2012

  • Talvivaaran kaivos on tunnettu laajoista ympäristövahingoistaan. Vuonna 2012 tapahtunut kipsisakka-altaan vuoto aiheutti merkittävää vesistöjen saastumista, mikä johti suuriin kalakuolemiin ja vesistöjen kemialliseen saastumiseen. Talvivaaran kaivos: Vuonna 2012 ja 2013 kaivos koki useita vuoto-onnettomuuksia, joiden seurauksena suuria määriä metallipitoisia jätevesiä pääsi ympäristöön, saastuttaen läheisiä vesistöjä ja maaperää. Talvivaaran kaivos (nykyisin Terrafame) on aiheuttanut merkittäviä ympäristöongelmia Suomessa. Kaivoksen toiminnan seurauksena vesistöihin on päässyt raskasmetalleja ja uraania, mikä on heikentänyt veden laatua ja aiheuttanut haittaa vesieliöstölle . Ympäristövaikutukset ovat olleet laajamittaisia ja koskettaneet sekä kaivoksen etelä- että pohjoispuolella olevia alueita [2].Valtiontalouden tarkastusviraston raportista ilmenee, että valtio käytti Talvivaaran pelastamiseen 469 miljoonaa euroa jo ennen kuin tiedettiin, voidaanko kaivostoimintaa jatkaa.

 

 

Hitura

  • Hituran kaivos Nivalassa: Kaivoksen sulkeminen vuonna 2015 paljasti maaperään ja vesistöihin levinneitä raskasmetalleja, jotka olivat peräisin kaivoksen jätevesistä Hituran nikkelikaivos, on aiheuttanut ongelmia erityisesti happamien kaivosvesien kautta, jotka ovat saastuttaneet paikallisia vesistöjä ja vaikuttaneet negatiivisesti alueen ekosysteemeihin. Aluetta ovat viime vuosina vaivanneet pölyongelmat. Alueella muodostuu edelleen erilaisten suotautumisten ja kertymisten takia juoksutuksille asetetuttujen raja-arvojen ylittäviä metallipitoisia vesiä. Alueen vesien käsittely on tarpeellista, jotta estettäisiin pohja- ja pintavesien pilaantuminen. Avolouhoksen täyttyminen vedellä (n. 12 milj. m3) vaikuttaa alueen pohjaveden virtaussuuntiin. Kaivosalueella on kolme selkeytysallasta ja alueen vesi poistuu ylivuotona purkuojan kautta tulvapengerojaan ja siitä noin kilometrin päässä kulkevaan Kalajokeen

  • Sulkeminen on valtaosin rahoitettu valtion varoista maksanut 19M€. Kanadalaisen kaivosyhtiö Belvedere Miningin konkurssipesän selvitys on edelleen kesken. Vakuusrahoja kaivosyhtiöltä saatiin 2 miljoonaa euroa.

  • https://yle.fi/a/3-12384153

Kittilän Suurikuusikon kultakaivos v.2015

  • Kaivoksen toiminnassa on alusta asti tehty samanlaisia virheitä kuin Talvivaarassa. Altaat on rakennettu yhtä huonoista materiaaleista. Itse asiassa Kittilässä ne ovat huonompia, sillä Talvivaarassa sentään nestemuodossa olleet arvometallit pidettiin suositusten mukaisessa altaassa. Suositusten mukaan tulisi allas vuorata suurtiheyspolyeteenillä (HDPE) sekä vahvistaa altaan ulkopuoli bentoniitilla. Altaan seinämät on tehty bitumikermikalvosta, tutummin kattohuovasta. Kyseinen materiaali on vedenkestävää siinä mielessä, että se kestää sadetta ja vaihtuvia sääoloja. Sitä ei kuitenkaan ole tehty kestämään kaivostoiminnasta syntyviä jätevesiä.
  • Kaivostoiminnalla on aina päättymispäivä, jolloin malmi loppuu ja toiminta lakkautetaan. Uudessa kaivoslaissa jälkihoitotoimenpiteet määriteltiin ennallistamisen kannalta paremmin, jotta tehtaan jäljiltä ei maisemaan jäisi ikuista rumaa länttiä. Ennallistamistoimet eivät kuitenkaan ole tehokkaita, jos yritystoimintaa harjoitetaan vuosikymmeniä vastuuttomasti. Pitkäaikaiset ongelmat voitaisiin ehkäistä, jos esimerkiksi patolaissa velvoitettaisiin yritystä suojaamaan allas kalvon lisäksi mineraalikuorella. Tämä tarkoittaisi, että jo kaivosta rakennettaessa estettäisiin, ettei tämä jätä ikuisia jälkiä luontoon.
  • Kittilän kultakaivoksessa on jo pitkään ollut ongelmia. Vuonna 2015 yritys ilmoitti jätevesialtaassa olevan vuotokohtia, jossa jätevettä päätyi käsittelemättömänä Seurujokeen. Vuodon pysäyttämiseksi päätettiin päälle laskea vain lisää moreenia, vaikka tiedossa oli, että tämä on hyvin huokoinen aine ja tulee lopulta vuotamaan taas. Padon on pelätty pettävän kokonaan, sillä piping-ilmiön myötä maa-aines voi lähteä liikkumaan pienenkin reiän vaikutuksesta.
  • Altaan rakenteet olivat uudelleen murtumisvaarassa, kun veden pinta oli noussut vaarallisen korkeaksi. Ratkaisuna kaivosyritys haki poikkeuslupaa Lapin ELY-keskukselta juoksuttaa jätevesiä suon läpi jokeen. Padon olisi turvannut myös kaivostoiminnan laittaminen tauolle puoleksi vuodeksi.
  • https://yle.fi/a/3-8414897

Kevitsa

    • Kevitsan kaivos, joka sijaitsee Lapissa, on tunnettu nikkelistä ja kuparista. Kevitsan suurkaivoksen jäteallas vuotaa metalleja pohjavesiin – viranomaisia huolettaa nyt myös pintavesien saastuminen
    • Ympäristövaikutukset ovat olleet merkittäviä, sillä kaivostoiminta vaikuttaa vesistöihin ja maaperään. Etenkin kaivoksen aiheuttama vesistöjen saastuminen on herättänyt huolta paikallisissa yhteisöissä ja ympäristöjärjestöissä. Lapin ely-keskus on huolissaan Boliden Kevitsan jätealtaan päästöistä. Nikkelipäästö pohjavesiin on ollut jopa kaksikymmenkertainen verrattuna talousveden laatunormiin. Mittausten mukaan nikkeliä on ollut enimmillään 430 mikrogrammaa litrassa, kun talousvedessä sitä saa olla 20 mikrogrammaa litrassa.
    • Kevitsan avolouhoksen ympäristöstä on havaittu räjäytyspölyn tuomia ympäristövahinkoja läheiselle poronhoitoalueelle

 

Lähteet

Kaivostoiminnan koetut vaikutukset Sodankylässä -seurantatutkimus

Kevitsan vuodot

 Outokummun vanha kaivos Enonkoski

  • Laukunkankaalla sijaitsee Outokumpu Oy:n vanha kaivosalue, jossa toimi kupari-nikkelikaivos ja rikastamo vuosina 1984–1994. Rikastushiekka-altaan pohja ja seinämät on rakennettu puutteellisesti, ja myrkylliset vedet valuvat niiden läpi ympäristöön. Jätevedet johdettiin aikanaan laskeutusaltaiden kautta Sortavalanjärveen ja Särkijärveen, mistä ne virtaavat edelleen Saimaan Haukiveteen. Myrkyt ovat saaneet pilata alueen vesiä jo 30 vuotta.
  • Savonlinnan kaupunki ei halua kaivosta
  • Laukunkangas vuotaa Enonkoskella, ent Outokummun kaivos

Lähteet

Akkumetallien louhinta ja ympäristövaikutukset

Viime vuosina akkumetallien, kuten litiumin, koboltin ja nikkelin, louhinta on kasvanut merkittävästi sähköautojen ja uusiutuvan energian varastointiratkaisujen kasvavan kysynnän myötä. Akkumetallien louhinnan maaperässä on usein sulfidimalmeja kuten mustaliusketta. Näiden akkumetallien kaivostoiminta tuottaa kuitenkin huomattavia määriä sivutuotteita, kuten raskasmetalleja, jotka voivat olla erittäin haitallisia ympäristölle, jos niitä ei hallita asianmukaisesti. Raskasmetallit, kuten arsenikki, kadmium ja lyijy, voivat saastuttaa maaperän ja veden, aiheuttaen pitkäaikaisia terveysriskejä ja ekosysteemien vaurioita.

Sulfidimalmissa on arvomineraaleina sulfidimineraaleja. Sulfidimineraalit ovat rikkiyhdisteitä. Taloudellisesti kiinnostavia ovat muun muassa sinkkivälke, lyijyhohde ja kuparikiisu. Useita perusmetalleja, kuten sinkkiä, lyijyä, kuparia ja nikkeliä louhitaan sulfidimalmeista. Myös kultaa ja hopeaa voidaan louhia niistä, usein sivutuotteina. Koska sulfidimalmi sisältää suurempia määriä sulfidimineraaleja, se usein yhdistetään suurempiin ympäristöriskeihin kuin monet muut malmit. Se johtuu siitä, että sulfidimineraalit rapautuvat nopeasti joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa.

Useat sulfidimineraalit sisältävät arvokkaita ainesosia. Nämä mineraalit muodostuvat pelkistetyissä (happiköyhissä) ympäristöissä, missä rikki ja metallit muodostavat yhdisteitä. Sulfidimineraalit ovat stabiileja niin kauan kun olosuhteet ovat happiköyhiä, mutta muuttuvat epävakaiksi joutuessaan kosketuksiin hapen tai muiden hapettavien aineiden kanssa. Tästä syystä sulfidimineraaleja sisältävä kaivosjäte peitetään usein tiiviillä maakerroksilla tai vedellä, jolloin estetään hapen pääsy jätteeseen.

Torjuntakeinoina on otettava käyttöön tiukempia sääntelytoimia ja innovatiivisia teknologioita, kuten biokemialliset puhdistusmenetelmät, jotka voivat eristää ja poistaa raskasmetalleja kaivosjätteistä. Lisäksi on tärkeää kehittää kiertotalousratkaisuja, joissa kaivosjätteet kierrätetään ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, jotta ympäristövaikutukset minimoidaan.

Kaivosteollisuuden ympäristövahingot ovat vakavia ja pitkäaikaisia. On tärkeää kiinnittää huomiota jätteiden käsittelyyn ja kemikaalien käyttöön sekä kehittää uusia, kestävämpiä teknologioita ja menetelmiä. Suomen kaivoshistoriasta opitaan paljon, ja näitä oppitunteja tulisi hyödyntää tulevaisuuden kaivostoiminnassa.

Lähteet

Kiertotalous kaivoksissa kiertotalous kaivoksissa webinaari

Ksantaatit väitöskirja Ronja Suvela. Kestävä pohjoinen kaivostoiminta: Ksantaattien analyysimenetelmien kehitys ja sovellukset ympäristö- ja prosessivesinäytteille vaitokset/kestava-pohjoinen-kaivostoiminta-ksantaattien-analyysimenetelmien-kehitys-ja-sovellukset-ymparisto

Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt

Hapan kaivosvaluma

Sulfidikaivoksen elinkaaren aikana tuotetun AMD:n synty ja minimointi

Tietoa kaivostoiminnasta http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/MineFacts/materiaalit/MineFacts_fin.pdf

 

Vertailu yhdyskuntajätteiden käsittelystä kaivosjätteiden käsittelyyn.

Ämmässuon Ekoteollisuuskeskuksen yhdyskuntajätteiden käsittely-

Vantaan energian sekajätteen poltto ja jälkikäsittely

vs. Terrafame kaivoksen vuotuinen jätteiden käsittely

   

On selvää, että yhdyskuntajätteiden käsittelyä ei suoraan voi verrata kaivosjätteiden käsittelyyn, mutta Espoo– Vantaa ovat erinomaisia esimerkkejä jopa Euroopan tasolla siitä, kuinka pitkälle viety yhdyskuntajätteiden käsittely on toteutettu mahdollisimman laadukkaasti ja kuinka siellä jatkuvasti kehitetään -ja parannetaan toiminnan tehokkuutta ja kuinka avoimesti he kertovat toiminnastaan ja sen tuloksista.

Kaivosten kuten Terrafame vaarallisten jätemäärien suuruudet ja pinta-alat ovat satakertaisia. Jätteen uudelleenkäyttö on kaivoksella minimaalista ja jätteet jäävät varastoituina sadoiksi vuosiksi kaivosten alueille.

Ämmässuon Ekoteollisuuskeskus

 

Vantaan energian huippuhieno ja Pohjoismaiden suurin jätevoimala koko pääkaupunkiseudun sekajätteelle

  • Suomen suurin Sähköä ja lämpöä tuottava Vantaan energian jätevoimala polttaa vuodessa noin 370 000 tonnia kierrätykseen kelpaamatonta, syntypaikkalajiteltua jätettä. (Se on siis 0.37 Mtn) vrt. Terrafame tuottaa 30MTn jätekiveä vuosittain
  • Roskille uusi elämä Vantaalla
  • Vantaan energia

   

Johtopäätökset

Kaivosteollisuuden ympäristövahingot ovat vakavia ja pitkäaikaisia ja kestävät jopa useita satoja vuosia. On tärkeää kiinnittää huomiota jätteiden käsittelyyn ja kemikaalien käyttöön sekä kehittää uusia, kestävämpiä teknologioita ja menetelmiä.

Reaaliaikainen jäteveden mittaus pitäisi saada pakolliseksi kaikille kaivosten jätevesille, jotka päästetään kaivokselta takaisin luontoon. Yhdyskuntajätteiden osalta meillä on jo toimivat reaaliaikaiset mittausjärjestelmät laskuvesissä ja jätekeskusten ympäristössä, mutta kaivosten osalta hyväksymme edelleen epäluotettavat määräaikaiset näytteenotot laskuvesistä ja laskennan keskivirtaamien mukaisesti. Vuoden keskivirtaama sallii merkittäviä päivittäisiä päästöja , jotka ovat luonnolle ja erityisesti kaloille erittäin vaarallisia

Pikaisena korjaustoimena tulisi saada kaivosjätteiden altaat teknisesti suojatuiksi niin, ettei niistä pääse valumavesiä lainkaan ympäristöön (Suljettu kierto). Tekniset ja luotettavat ratkaisut ovat olemassa mutta niitä ei käytetä, koska ympäristölainsäädäntömme sallii myrkkypäästöjä ja mm. nykyisen vuotavan puutteellisen allastekniikan.

Happovalumien teknisiä ehkäisytekniikoita pidetään AMD:n hallinnan kannalta arvokkaimpina hyödynnettävinä menetelminä, sillä niiden avulla voidaan välttää happovalumista johtuvat haitat täysin. Useimmat näistä ehkäisytoimenpiteistä perustuvat siihen, että alttiilta mineraalilta estetään mahdollisuus hapettumiseen, poistamalla vesi tai happi kokonaan mineraalin ympäristöstä.

Torjuntakeinoina on otettava käyttöön myös tiukempia sääntelytoimia ja innovatiivisia teknologioita, kuten biokemialliset puhdistusmenetelmät, jotka voivat eristää ja poistaa raskasmetalleja kaivosjätteistä. Lisäksi on tärkeää kehittää kiertotalousratkaisuja, joissa kaivosjätteet kierrätetään ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, jotta ympäristövaikutukset minimoidaan.

Suljettu jäteveden kierto- ja puhdistus on teknisesti mahdollista toimittaa jo tänään mutta sen toteuttaminen on nykyisille valtaville kaivoksille erittäin kallista varsinkin jälkikäteen. Erityisen tärkeää suljettu jäteveden kierto olisi kultakaivoksille, jossa käytetään mm. hyvin myrkyllistä natriumsyanidia liuottimena.

Suljettu jätekierto olisi ollut mahdollista toimittaa myös uuteen Haminan CNGR akkutehtaaseen, josta päästetään mereen luvan mukaisesti luonnottoman suuri määrä natriumsulfaattia, jopa 290.000 kg joka päivä. Ruotsissa vastaavassa tehtaassa Skellefteåssa suljettu kierto on toteutettu ja sulfaattia hyödynnetään lannoiteaineena.

Kuva Haminasta; Merelle Pikku-Musta ja Ravaholman saari, jonka edustalle CNGR akkutehtaan sulfaattijäteveden laskuputki johdetaan syvänteeseen  

Yksityisen aktiivin kuva ja kuva omalta kesäpaikaltani Itäisellä Suomenlahdella

Räjäytyspölyn suojaukseen avolouhoksilla on saatava nopeasti tekninen toimiva ratkaisu, muutoin kaivokset edelleen levittävät ympäristölle vaarallista räjäytyspölyä jopa kymmenien kilometrien päähän avolouhokselta.

Pelkästään se, että olen amatöörinä perehtynyt aiheeseen hieman syvemmin huolestuttaa minua entistä enemmän ja toivoisin, että saisimme yhteiskuntaamme avoimen läpinäkyvän keskustelun kaivosten ympäristöriskeistä ja tietojen välittämisen aiheesta ymmärrettävästi koko kansalle. Nyt näyttää siltä, että kaivosten tuomat edut yrityksille ja päättäjille jättävät varjoonsa pysyvät haitat ympäristöllemme ja luonnollemme.

Kaivosyritysten viestinnässä ympäristöstä huolehtiminen  ”sustainability” on merkittävää, mutta pahoin pelkään, että uusi ympäristökatastrofi voi pian tuoda niin merkittävät vahingot luonnolle, alueen asukkaille ja matkailulle, että niistä ei ole helppo toipua, eivätkä mitkään vakuustoimet niiden korjaamiseen riitä.

On jo nyt selvää, että kaivosten aiheuttamista ympäristövahingosta on luonnon lähes mahdotonta palautua entiselleen edes millään rahasummalla.

Jorma Heinonen